Vähän perspektiiviä

Nämä männyt.

Kuinka kauan ne ovat seisoneet tässä?

Kestäneet tuulet ja tuiskut.

Kasvaneet auringonlämmöstä.

Seminaarinmäellä.

Jyväskylän yliopiston kampuksella.

Ne ovat nähneet tuhansia opiskelijoita.

Iloisia.

Onnellisia.

Pelokkaita.

Surullisia.

Niiden runkoihin on nojattu.

Niitä on koskettu.

Halattu.

Niille on kuiskittu salaisuuksia.

Ja niiden yllä.

Sinitaivas.

Valkoiset pilvihattarat.

Kevätauringon lupaus.

Kohta kaikki on hyvin.

Suuri tuntematon

Suuri tuntematon.
Möykky.
Tulit ja vaiensit meidät.
Mikä maaginen voima!
Suomi hiljeni.
Eurooppa hiljeni.
Maailma hiljeni.

Piti mennä lauantaina teatteriin.
Ei mennä vaikka liputkin tuli jo ostettua.

Vapuksi suunniteltiin Hangon reissua.
Ihanaa rauhoittumista siellä.
Ei ehkä mennä sinnekään.

Loppui kiire.
Ei jumppaa kuntosalilla.
Aikataulutettuja päiviä.
Suuria suunnitelmia.

Tai tietysti voi suunnitella vieläkin!
Haaveilla.
Unelmoida.
Fiilistellä.

Opiskella.
Oppia.
Auttaa.
Ottaa apua vastaan.

Ymmärtää. Taas kerran.
Meillä on vain tämä hetki.
Tulevasta ei ole varmuutta.
Suunnitelmat muuttuvat.
Ja hyvä niin.