Oi elämän kevät!

Kaupungin kadut täyttyvät kuorma-auton tööttäyksistä.
Nuorten huudoista.
Elämä, täältä tullaan!
Juuri nyt tuntuu vahvalta, villiltä ja vapaalta.
Kaikki on mahdollista.
Mikään ei ole mahdotonta.
Kuorma-auton lava on täynnä energiaa.
Pulppuavaa ja räiskyvää.
Elämänilo täyttää meidät muutkin.

Joskus minäkin seisoin siellä.
Olo oli kaikkivoipa.
Ja koko päivä niin tärkeä.
Miten siitä voi olla jo niin kauan?
Kun muistan yksityiskohdatkin.
Mitä nämä vuodet ovatkaan tuoneet tullessaan?
Hyvää ja huonoa.
Tähtisadetta ja pohjamutia.
Enkä ole valmis vieläkään.
Koskaan.

Abit!
Silloin juhlitaan kun on juhlan aika.
Toivon teidän jokaisen elämään
sopivan coctailin rentoutta ja sisukkuutta.
Kippis!

Kun ajatustulva hiljenee

Kävellessäni lasken aluksi askeleitani,

jotta saan ajatustulvan rauhoittumaan. 

Ja kun se hiljenee, tulee tilaa läsnäolon voimalle. 

Silloin huomaan ympäristönikin ihan eri tavalla.

Talvella tunnen pakkasen nipistyksen nenänpäässä. 

Näen kauniin lumihiutaleen leijuvan hitaasti maahan. 

Lumi narskuu kenkien alla. 

Liikenteen äänet kuuluvat kumeina jostakin kaukaa.

Keväällä lintujen konsertti huumaa korvani. 

Heleänvihreä luonto lumoaa mieleni. 

Auringon suloiset säteet lämmittävät kehoni.

Kesällä liplattavat laineet. 

Lokin kirkuvat elämänriemua. 

Kukkaniitty hehkuu väriloistoaan. 

Aurinko ei malta laskea ollenkaan.

Syksy värjää puidenlehdet kymmenin keltaisen ja oranssin sävyin. 

Muuttolinnut muodostavat auroja. 

Tihkusade kosteuttaa kasvot. 

Raikasta ilmaa on helppo hengittää.

Kirjoittamani juttu on julkaistu Sinulle-Facebookissa 3.2.2020 ja löytyy kokonaisuudessaan: 
https://www.facebook.com/sinullekin/