maanantai 3. helmikuuta 2020

Kun ajatustulva hiljenee

Kävellessäni lasken aluksi askeleitani,
jotta saan ajatustulvan rauhoittumaan. 
Ja kun se hiljenee, tulee tilaa läsnäolon voimalle. 
Silloin huomaan ympäristönikin ihan eri tavalla.

Talvella tunnen pakkasen nipistyksen nenänpäässä. 
Näen kauniin lumihiutaleen leijuvan hitaasti maahan. 
Lumi narskuu kenkien alla. 
Liikenteen äänet kuuluvat kumeina jostakin kaukaa.

Keväällä lintujen konsertti huumaa korvani. 
Heleänvihreä luonto lumoaa mieleni. 
Auringon suloiset säteet lämmittävät kehoni.

Kesällä liplattavat laineet. 
Lokin kirkuvat elämänriemua. 
Kukkaniitty hehkuu väriloistoaan. 
Aurinko ei malta laskea ollenkaan.

Syksy värjää puidenlehdet kymmenin keltaisen ja oranssin sävyin. 
Muuttolinnut muodostavat auroja. 
Tihkusade kosteuttaa kasvot. 
Raikasta ilmaa on helppo hengittää.

Kirjoittamani juttu on julkaistu Sinulle-Facebookissa 3.2.2020 ja löytyy kokonaisuudessaan: 
https://www.facebook.com/sinullekin/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti