La Tavola Italiana

Italiassa ja Espanjassa olen ihaillut niitä.
Perheitä, jotka syövät pitkän pöydän ääressä.
On lapset, vanhemmat, isovanhemmat ja ehkä neljättäkin sukupolvea.
Iloa, riemua, naurua, huutoa.

Ja ruokaa!
Tarjoilijat kantavat pöytään aina vaan uusia kippoja ja kuppeja.
Täyteläiset juomat täydentävät nautinnon.

Nyt sain kokea sen itsekin.
Äitini syntymäpäiväjuhlaa vietettiin koko perheen kesken.
11 henkeä kohotti kuplivan maljan.
Pitkä pöytä notkui herkkuja
Tarjoilijat hääräsivät ympärillä.
Makunautinto toisensa jälkeen hiveli aisteja.
Tunnelma oli katossa.
Tai oikeastaan korkeammallakin.

Täydellistä.

Kevät on kevyt

Vaikka on vasta tammikuu, sen aistii jo.
Kevään.
Jokainen auringonsäde luo toivoa.
Linnun lirkutus iloa.

Kohta tippuvat räystäät.
Solisevat purot.
Tuulen kosketus muuttuu pehmeäksi.

Kevät on kevyt.
Kuin huoleton, iloisesti hyppelevä lapsi.
Lupaus.
Ihan pian minä olen siellä.

Läsnäolosta syntyy voima

Silmissä siintää Olavinlinnan silhuetti.
Kyrönsalmi lainehtii lempeästi.
Pihalla ritisee grilli.
Sisällä tuoksuu vastapaistettu sämpylä.
Kukkaset hymyilevät vienosti.
Joku on lähtenyt kävelylle Savonlinnan torille.
Toinen rentoutuu porealtaassa.
Kolmas on syventynyt keskusteluun hoitajan kanssa.
Kenelläkään ei ole kiire.
Läsnäolosta syntyy voima.
Tämä palvelutalo on täyttä luksusta!

Usko tai älä, tämmöisiä paikkoja on olemassa. Vaikkapa Hopearanta Savonlinnassa. Kirjoittamani juttu löytyy kokonaisuudessaan upeiden kuvien kera täältä

Maljassa poreilevat elämäniloiset kuplat

Muistisairaiden palvelutalossa vältellään rutiineita!
Jokainen asukas on oman elämänsä päähenkilö.
Kaikkien tarina on tärkeä.
Siellä kävellään, uidaan, marjastetaan, tanssitaan, lauletaan ja soitetaan flyygeliä.
Juhlitaan nimipäivät, syntymäpäivät, itsenäisyyspäivät, joulut ja juhannukset.
Pilkotaan salaatit, pyöritellään pullat ja koristellaan piparkakut.
Pidetään pizzaperjantai.
Nautitaan viikonlopun brunssi pitkän kaavan mukaan.
Asukkaiden kasvoilla loistaa hymy.
Henkilökunnan kosketuksesta hohkaa välittäminen.
Maljassa poreilevat elämäniloiset kuplat.

Usko tai älä, tämmöisiä paikkoja on olemassa. Vaikkapa Tupahova Sastamalassa. Kirjoittamani juttu löytyy kokonaisuudessaan upeiden kuvien kera täältä

Elämä on ihmeitä vanhanakin

Mitäpä jo odottaisitkin vanhuudenpäiviä?
Joutenolon aikaa.
Riisuisit ison asuntosi muistot.
Myisit, lahjoittaisit ja antaisit ennakkoperinnöksi.
Jättäisit itsellesi vain sen mitä haluat.
Muuttaisit uuteen kotiin.
Semmoiseen, missä seinät havisevat historiaa.
Näköala salpaa hengityksen.
Ulkoilumaastot kutsuvat liikkumaan.
Saisit niin paljon yksinoloa kun vaadit.
Sen verran seuraa kun kaipaat.
Sinun makuaistiasi hellittäisiin joka päivä.
Sinulle tarjoiltaisiin elämyksiä.
Ystävällisiä sanoja ja iloisia hymyjä.

Usko tai älä, tämmöisiä paikkoja on olemassa. Vaikkapa Villa Ensi Helsingissä. Kirjoittamani juttu löytyy kokonaisuudessaan upeiden kuvien kera täältä

Uudesti syntynyt

Ajatukset sinkoilevat.
Mieli on levoton.
Mihinkään ei jaksa keskittyä.
Tiedän kyllä lääkkeen, mutta juuri nyt siihen ei ole aikaa.
Josko sittenkin?
Edes 10 minuuttia.
Levitän joogamaton lattialle.
Maadotan itseni mattoon.
Hengitän syvään, syvään, syvään.
Sisään, ulos, sisään, ulos.
Jo se rauhoittaa.
Keho tahtoo lisää.
Rauhallisia liikkeitä.
Helppoja asanoita.
Venyn vähän.
Jatkan hengittelyä.
Rentoudun.
Ajatukset siirtyvät hurjasta laukasta leppoisaan käyskentelyyn.
Mieli aallokosta laineen liplatukseen.
Olo on kuin uudesti syntyneellä.

Se ritisee

Se ritisee.
Rätisee.
Tuo lämpöä.
Valoa.
Kun sitä tuijottaa, katoaa aika.
Paikka. Ja kaikki muu.
On vain se hetki.
Rauha.
Tuo taianomainen tuokio.
Tuli.

Oodi orkidealle

Joka joulukuu ne ilmestyvät.

Nuput, nuo vaaleat pampulat.

Lupaus.

Ja kun alkaa tammikuu, ne aukeavat.

Niin herkkinä, yksinkertaisina ja kauniina.

Täyttymys.

Mistä tämä tropiikin kasvi saa voimansa?

Pimeimpään aikaan, Suomen kaamoksessa.

Kun valoa on vain muutama tunti päivässä ja

aurinkoa ei senkään vertaa.

Ihme. 

Voimakas, sitkeä, vaatimaton, uskollinen orkideani.